Kiitos Sesilja. Olit antanut minulle tälläisen merkin:

1311718.jpg


Olen merkistä hieman hämmentynyt.

Kirjoittelu on ollut harvaa ja aika pintaraapaisua. Tämä asettaa paineita kirjoitella enemmän. Omista tunteista, tapahtumista. Kotiäidin elämästä ja tekeleistä oli helpompi kirjoitella.

Nyt en voi työstäni  kirjoitella. Ja omista lapsista en halua näin julkisesti enempää kirjoittaa, pidän rajan missä olen sen tähänkin saakka pitänyt.

Olen miettinyt, että uskaltaisinko kirjoitella enemmän omista tunteista, elämän vuoristoradasta. Sesiljan blogia lukiessa olen joutunut käymään läpi omia tunteita, joka on ollut parantavaa. Helpottavaa huomata, että joku muukin miettii samoja asioita ja elää samanlaisessa elämäntilanteessa. Tai melkein samanlaisessa, kolmosta meille ei (vielä) ole tulossa... Jospa sitten oma kirjoittelut auttaisi jotakuta toista?! Mene ja tiedä...

En pysty tähän luettelemaan kaikkia joille haluaisin merkin luovuttaa. Se tulee teille kaikille jotka pidätte blogia!!!  =)