Blogia on tullut päiviteltyä harvakseltaan. Eipä noita käsitöitä ole juuri tullut tehtyä kesän aikana. Odottelevat sitten syksyä ja niitä hämärtyviä iltoja. Sitten ehtii taas neulomaan. :)

Omassa elämässä on tapahtunut paljon muutoksia. Luulin että kahden vuoden kotiäitiyden loppuminen, poikien päiväkotiuran alkaminen ja 'kauppakassin' hankkiminen olisi riittänyt tälle vuodelle ja tälle syksylle. Mutta ei.

Sain perjantai aamuna töihin sellaisen puhelun, jota en olisi toivonut vuosiin vielä saavani. Äitini  oli löytänyt oman isäni kuolleena aamulla.

Meni tässä syksy ja elämä sekaisin. Mieluusti olisin töissä ja eläisin sitä juuri alkanutta arkea. Veisin vastaan hangoittelevan Isoveljen hoitoon. Rutistaisin tiistaina kaksi vuotta täyttävää Kuopusta ja toivottaisin veljeksille hyvää hoitopäivää.

Sanotaan, että ihmiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa. Mutta eikö se kuulosta jo liialta, että on saman vuoden aikana haudannut anopin, oman mummon (joka on asunut lapsuuden ja nuoruuden samassa taloudessa) ja nyt sitten oman isän hautaaminen edessä... Hieman usko Jumalaan ja hänen tahtoonsa horjuu. Ei tällä voi olla mitään hyvää merkitystä.

Kai se on otettava se vastaan mitä annetaan.

Muille parempaa syksyä ja loppuvuotta!