Edellisen yön Esikoinen valitti päätään ja korvaansa, jonotus päivystykseen ei kiehtonut. Douppasin pojan särkylääkkeellä ja menimme heti aamusta terveyskeskukseen. Saimme ajan aamupäivälle.

Kun odottelimme lääkärille pääsyä, niin minulle soitti puhelinmyyjä. Sukkia olisi tarjolla, postimaksun hinnalla.

Minä: Ei kiitos.
Myyjä: Nämä eivät maksa paljon mitään. Postimaksun vain.
Minä: Kiitos ei!
Myyjä: Mutta kun olisi näin halvalla sukkia tarjolla, eikä tämä vaadi mitään sitoutumista. Yksi ilmoitus vain meille puhelimitse tai netissä niin seuraavia sukkapaketeja ei tule.
Minä: Ei kiitos.
Myyjä: Miksi et halua?
Minä: Haluan ostaa sukkani kaupasta. Hei!

Jäin sitten miettimään. Minä todellakin haluan hypistellä sukkaa kädessä ja katsoa kokoa ja valita itseäni mielyttävän värin. Luin tuolta nettisivulta, että yhä useammat tilaavat sukkansa näin. Kiva heille. Onhan se kätevää kun postissa tulee sukat kotiin, mutta minua ei se kiinnosta. Olin hieman hämmentynytkin tuosta tilanteesta. En ollut koskaan ennen kuullut, että sukkia myydään näin. Varmaan myös alusvaatteitakin. EI KIITOS sellaiselle! :D

Esikoisella oli vasen korva ihan tulehtunut. Toisaalta kurja kun isompikin sairastaa. Vastahan meillä pienempi poti oikeaa korvaansa. Tasapuolista siis. Toisaalta jo helppoa, kun noin iso osaa jo sanoa mihin koskee ja mieten. Pienempänä piti aina vain arvailla, että mikä nyt vaivaa.

Nyt jännäillään, että onnistuuko matka savoon. Olisi yksi luokkatapaaminen  tiedossa...