Kerhossa oli valokuvauspäivä tänään. Päätinkin kuvauksen loputtua jättää kuopuksen muskarin väliin (kuopus yski viime yön) ja hypätä junaan ja mennä lankaostoksille. Normaalisti siis käyn Kuopuksen kanssa kaksin muskarissa, kun Esikoinen on kerhossaan.

Ihan tahattomasti tuli pidettyä Langaton lokakuu. ;) Vaikka hamsterinvikaa minussakin, niin yleensä ostan jokin visio mielessäni niitä lankoja. Nyt ei vain sattunut olemaan mitään visioita... Pari iltaa sitten kummitytön äiti esitti joululahjatoiveen: läppäpipo ja kaulaliina. Siitä siis visio, ohje vain puuttuu. Eilen piipahdin esikoisen muskarin aikaan Tarjoustalossa ja löysin visioon sopivan langan. Jätin ostamatta, olimmehan menossa prismaan ja ajattelin sieltä löytäväni samaista lankaa. Eipä ollut! Mies ei enää jostain kumman syystä halunnut ostosreissun päätteeksi ajaa takaisin Tarjoustalolle, että saisin lankaa.

Siksipä tänään oli pakko hypätä junaan ja mennä ostoksille ja tokihan lasten kanssa oli pakko käydä Hesessä syömässä. Pakko mikä pakko... Nyt sormet oikein syyhyää, että pääsen aloittamaan lahjatyön. =D

Kämmeköistä jotain. Olen huomannut kehittyneeni neulojana! Virheitä on tullut noiden kanssa ja JIIHAA! Mäpä olen purkanut ja neulonut uudelleen kärsivällisesti!!! Aiemmin työ olisi jäänyt siihen ja pölyttynyt unohduksen alle. En tiedä, onko äitiys kasvattanut kärsivällisyyttä vai voittaako neulomisen terapeuttisuus. Pakko myös paljastaa, että kolmansien kohdalla vasta huomasin, että olin peukalolisäykset tehnyt ihan päin metsää. Luettuani yleisiä ohjeita, tajusin miten nekin tehdään oikein. Mutta eikös tämä elämä ole oppimista varten?! ;) Ja harjotus tekee mestarin. Ehkä mäkin olen mestari joskus.

Nyt etsimään läppäpipoon kivaa ohjetta.