Meillä joulureissuun lähtö venyy. Kuopus sairastui vatsatautiin keskiviikkona.
Aamupuuhia tehdessäni raukka tuli vessan lattialle makoilemaan. Hyvin harvinaista meidän elohopean lailla liikkuvalle taaperolle. Huomasin, että vaipasta tursuaa jotain lattialle... Samaisella sekunnilla alkoi yökkiminen. Siististi siihen vessan lattialle. Ei lakana- eikä mattopyykkiä äidille \o/
Torstai oli hyvä päivä. Ei oksennuksia, eikä ripulivaippoja. Eilen tauti taas jatkui ripulina.
Tässä nyt jännäillään, että tuleeko tauti meille muille vai ei.. Ajatus oli tänään lähteä. Ajaa erään pikkukaupungin sairaalan kautta ja käydä tervehtimässä miehen mummua siellä. Eipä se oikein onnistu vastataudissa...
Onneksi aattoon on vielä muutama yö.. Yhteisesti järjetettyä joulunviettoa Paapan luona kun odottaa kovin moni!
Aaton ohjelmassa on yhteinen ruokailu, todennäköisesti pukin vierailu ja haudoilla käynti. Aiempina vuosina olemme käyneet 'vain tavan vuoksi' haudoille viemässä kynttilöitä ja ihailemassa yön pimeydessä kaunista kynttilöiden merta.
Nyt merkitys kynttilöiden viennille on muuttunut. Viime joulun vielä vietimme näiden rakkaiden ihmisten kanssa. Varmasti aika vaikea ja haikea joulu joiltain osin. Kolme kynttilää olen jo varannut, yksi miehen äidin haudalle ja kaksi muualle haudattujen muistokivelle, mummolleni ja isälleni. Esikoinen haluaisin sytyttää vielä vanhempieni edesmenneelle koirallekin kynttilän. Sen varmaan sytytämme Paapan pihalle...
Amelieta en varmaan ota reissuun mukaan. Vilkasliikkeinen kuopus pääsi siihen käsiksi ja sille kävi vähän huonosti...
