perjantai, 23. maaliskuu 2012

Ostin sitten kameran (tai kaksi..)

Meillä on ollut digipokkari vuodesta 2002. Hankimme sen hieman ennen kuin Esikoinen syntyi. Oikein tilattiin Saksasta, kun Suomesta ei vielä saanut sellaisia... Se meni  rikki, kun pudotin sen. Joo, MINÄ pudotin sen... Seuraava kamera taisi vain himmetä vanhuuttaan ja viime syksynä Kuopus kuvatessaan lego-juttujaan kolautti viimeisimmän kameran zoomin johonkin ja rikkihän se meni. Päädyimme ostamaan "vanhan" kameran, jossa on vähän vara pudotella ja sillä saa vaikka sukeltaakin, jos haluaa. ;) 

Kamera jonka hankimme koko perheelle on Canon PowerShot D10

Samaan aikaan minulle iski kamerakuume. Päädyin Canonin EOS 1100D:n  Pikkuisen ohjekirjan selaamiseen riitti kärsivällisyys, mutta muuten en jaksanut itse opetella kameran käyttöä. Ilmoittauduinkin Vantaan aikuisopiston Digijärjestelmäkameran käyttökurssille, jossa opetellaan käyttämään omaa järjestelmäkameraa ja tutustutaan valokuvauksen perusteisiin.  Eilen oli sitten ensimmäinen kurssikerta ja siellä jo jotain opeteltiinkin. Kurssin kuvat on otettava (tietenkin) manuaalilla! :D Kävimme läpi valotusaikaa, kameran rakennetta, aukon kokoa, terävyysaluetta/syvyysterävyyttä, kennon merkitystä ja ISO-arvoja.... Tajusin, etten ole yhtään kuvaa ottanut etsimen kautta. Digipokkarista jäänyt tapa... Ihan uusi maailma avautui minulle kaikkine tarkennuspisteineen. ;)

Kotitehtävä seuraavalle kerralle on: Ota yksi kuva, jonka aihe on 'kevät'. Käytä käsisäätöä. Valitse kuvaustilanteeseen sopiva aukko, valotusaika ja ISO. Kirjaa ylös kameraan asettamasi säädöt. Tuo kuva mukaasi ensi kerralle muistitikulla tai kameran muistikortilla. 

Nyt sitten vain kuvailemaan... 

Ai, joo. Opettaja kurssilla opiskelee opettajaksi ja kuvataitelijaksi. Hänen kuvia voi kurkkia täältä

maanantai, 19. maaliskuu 2012

Korvilla kuunnellaan

Minulla itselläni on ulkonevat korvanlehdet. Toinen enemmän kuin toinen. Olen aina, AINA kärsinyt niistä. Tytöillä se on helpompaa, kun voi pitää hiuksia pidempinä ja näin peittää korvat. Nyt aikuisena en ole miettinyt korvalehtien korjausleikkausta, mutta teininä se oli paljon mielessä.

Nuorempi lapsemme on perinyt tämän saman ominaisuuden. Joku joskun on päiväkodissa pojan korvista maininnut, mutta kukaan koskaan ei ole kiusannut eikä poika itsekkään niistä kärsi. MUTTA olemme päätyneet korvien korjausleikkaukseen. Pyysimme tk-lääkäriltä lähetettä eteenpäin julkiselle puolelle ja se on nyt edennyt niin paljon, että juuri äsken sairaanhoitaja soitti aikaa kirurgin tapaamiseen. Sain myös ajan leikkauspäivälle. 

Korjausleikkaukseen päädyimme siksi, kun olen itse kärsinyt asiasta. Ja siksi, että vaikka pystyisin kasvattamaan lapseni kuinka hyvällä itsetunnolla, en tiedä auttaako se tälläisessä asiassa. Pojilla on tapana pitää lyhyitä hiuksia ja näin korvat ovat paljon esillä. Koulu alkaa syksyllä ja lapset ovat julmia toisilleen. Olen kuullut tarinoita hyvällä itsetunnolla kasvatetuista hörökorvaisista pojista, jotka ovat korvistaan paljon kärsineet. 

Nyt kun kuulin leikkausajan, niin alkoi jännittää. Tiedän, että operaatio tehdään päiväkirurgisena ja toipuminen on nopeaa. Ja leikkauksesta huolimatta, korvat saattavat hieman palata vanhaan asentoon, mutta uskoisin että se on sen arvoista. 

Leikkausaikaa siis odotellessa!

sunnuntai, 18. maaliskuu 2012

Puolen hehtaarin metsä

Vaihdoin nimeä, kun Leijonaemolla on niin monta muutakin merkitystä. 

Puolen hehtaarin metsä on meillä tuolla mökillä. Siellä vietämme paljon aikaa, ehkäpä jotain juttua tulee sieltäkin joskus. ;) 

sunnuntai, 18. maaliskuu 2012

Mitä kuuluu?

Jotain roskapostia oli tullut kommentteihin ja havahduin, että minullahan on tälläinen blogi vielä olemassa. Salasanoja en muistanut ja niitä piti tilailla. Muutenkin systeemit hieman muuttuneet. Mutta jos jotain kirjoittelisin.

Esikoinen on toisella luokalla. Erityisopetuspäätös on tämän lukukauden loppuun. Herra opiskelee tällä hetkeellä yleisopetuksessa 19 lapsen ryhmässä. Vaihtelevalla menestyksellä. Kouluaineet sujuvat, matematiikka ja käsityöt erityisesti. On molemmilla todella taitava. Opeteltavaa on vielä sosiaalisessa kanssakäymisessä ja ihan normaaleissa opiskelutaidoissa. Mm. tunnilla pitää olla hiljaa ja antaa muille opiskelurauha. 9-vuotias harrastaa karatea kaksi kertaa viikossa ja seuraavaksi tavoittelee toista natsaa keltaiseen vyöhönsä tai jopa oranssia vyötä (mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä, kun syksyllä oli aika tiukat kriteerit noiden saamiseen). Lisää motivaatiota harrastukseen on lisännyt matsitreenit, joita varten hankittiin pojalle omat otteluhanskat. Tasaisen epätaisaista tällä rintamalla.

Vauva kasvaa kohisten. Juuri kävin vaatekaappia läpi ja laitoin 134 senttisiä paitoja jo pojalle omaan hyllyyn. 'Vauva' menee syksyllä kouluun, tuetusti yleisopetukseen. Impulsiivisuuden ja tarkkaamattomuuden vuoksi. Lääkitystäkin on kokeiltu ja hyötyä siitä on ollut, ainakin eskarin opettajien mielestä. Vauva ei vielä pyöräile, mutta ui sujuvasti jo isossa altaassa, eiköhän ne apparit lennä mäkeen kun pyöräilykelit alkavat! Lukeminen on vielä haave, jonkin verran kirjaimia tunnistaa. Laskeminen sujuu jo jonkin verran. Tällä hetkellä kiinnostavat piirtäminen ja legoilla rakentelu. 

Mitäs sitten itselle. Sama työ ja silleen. Työssä on onneksi tullut uusia kivoja haasteita, esim. tyttöryhmän vetäminen työkaverin kanssa. Tykkään!  Viime vuonna suoritin NLP Practitionerin ja haaveissa on tulevana syksynä aloittaa Practitioner Master tai jos uskaltautuis jo ajattelemaan sosionomi AMK opintojen loppuunsaattamista. Onneksi tässä on vielä hetki aikaa miettiä. Parisuhde voi ja on. Viime vuonna kävimme miehen kanssa viettämässä ohjatun parisuhde viikonlopun Rautjärvellä ja voin kyllä suositella kaikille sellaista! 

Ihanaa aurinkoista sunnuntaita kaikille! :) 

maanantai, 22. marraskuu 2010

Näin kulutan aikaa

 Päässä pyörii Eppujen biisi Näin kulutan aikaa

 

Tuleva viikko näyttää tältä: 

Ma: iltavuoro, lapsen karate 19-20; muistuta isää ja lasta tästä

Ti: aamuvuoro, lapsen terapia 14- 14.45, miehellä iltatilausuus töiden puolesta

Ke: aamuvuoro, lapsen lääkäri 15-16

To: jopa vapaapäivä.. ;) Kuopuksen kanssa kotona <3 Lapsella uintia koulussa; muista katsoa että uimakamat ovat mukana.  Illalla 17.15 - 18.15 lapsen karate.

Pe: aamuvuoro, lapsella iltapäiväkerhossa nyyttärit; muista viemiset...

 

Viikonloppuna miehellä sovittu ja mieluinen meno joten vietän viikonlopun lasten kanssa.  

La: vapaa, varmaankin uimahallireissu tiedossa. 

Su: iltavuoro

 

Tällä(kin) viikolla on lapsen terapiaan liittyen kaksi menoa joista olen joutunut töistä pyytämään vapaata tai vain lähtemään aikaisemmin töistä.... Syksyllä aloitin kurssin jonka kustannuksiin osin työnantaja osallistuu, mutta saan käyttää omaa _vapaa-aikaani_ kurssipäiviin.. Kurssi kestää huhtikuulle. Keväällä lupauduin iltapäiväkerhon hallitukseen ja hoidan lapsirekisteriä, johon kuuluu kuukausittain kokous ja muutamia tehtäviä omalla vapaa-ajalla. 

Ajoittain tuntuu, että jotain on liikaa. Mistään en halua luopua, mutta miten tästä selviytyy? Seuraavilla viikoilla on myös kuopukseen liittyviä 'ylimääräisiä' menoja. Ehkä ainut helpotus on se, että teen vuorotyötä ja töistä ei tarvitse olla pois näiden menojen vuoksi.. paitsi nyt tulevana tiistaina on pakko...

Miten sellaiset vanhemmat jotka tekevät arki 8 - 16 työtä järjestävät palaveri ja muut lapsiin liittyvät menonsa? Etenkin jos ne ovat viikottaisia?

Yhtään en enää ihmettele, että puhutaan ruuhkavuosista. Mutta minusta tuntuu, että meillä on vähän liian ruuhkaista näiden menojen suhteen... 

Kuka voisi kellot seisauttaa?!?!?