Mä oon vuoden ollut töistä pois.

Esikoisen jälkeen aloitin työt kun esikoinen oli 11kk. Nyt en voisi Vauvaa jättää vielä hoitoon. Toki sekin vaikuttaa, että Vauva on Tissivauvva, isolla TEELLÄ :D Esikosen kanssa se ei oikein sujunut...

Tänään menen tekemään yhden iltavuoron ja maanantaina yhden yön. Hoitovapaalla olen tämän vuoden loppuun, mutta lisäansiot silloin tällöin on ihan ok.

Jännittää ihan pirusti! Menen vielä uuteen yksikköön, jossa tosin työtehtävät ovat ihan samat kun omassa yksikössäni. Osa lapsista ja nuorista on tuttuja vuosien takaa, valitettavasti. Ehkä eniten jännitän sitä, miten mies pärjää kotona poikien kanssa. Kirjoittelin tuossa aamulla 'päiväohjelmaa' paperille. Mies halusi sen tuekseen.

Nyt meen vääntelehtimään ja odottamaan töihin lähtöä... *kääks*

Edit 'huomenna'.

Eilinen meni hienosti. Ajelin pyörällä töihin ja takaisin. 11,3km x2 ja ihan hyvään aikaan. En siis ihan rapakunnossa ole! Pyöräily on ihanaa. Laittaa kuulokkeet korville ja kiitää lempeässä kesäsäässä. Illalla viileys sivelee ihoa ja piristää pyöräilijää.

Töissä oli.. no, niinkuin voi olettaa. Aika hulinaa ja totuttelua se vaatii rauhallisen kotonaolon jälkeen. Eikä oikein tee mieli mennä uudestaan. Onneksi en ole sopinut kuin yhden vuoron ensi viikolle.. Katsotaan sitten tulevaisuudessa, miten jaksan/ehdin ja mitä mies sanoo.

Meillä kun ei voi sukulaisia tai isovanhempia käyttää lasten hoitoon ollenkaan ja miehellä kuitenkin päivätyö missä on käytävä. Mähän oon hoitovapaalla, joten pakko töihin ei ole mennä.

Kotona olivat pärjänneet hienosti. Vauva joi ahnaasti tissiä kun saavuin kotiin, mutta muuten kaikki oli mennyt hienosti! Ehkä mä uskallan jotain muutakin tehdä _yksin_ kun noin hienosti keskenään pärjäävät. Hieman epäilin, kun mummolassa Vauva oli ryhtynyt syömälakkoon hoidossa ollessaan...