Junalla on hauskaa, mutta niin kallista matkustaa... mutta elämä on :}
Kerran
se vain kirpaisee, joten päätin pakata pojat ja kassit matkaan.
Esikoisen kummin luo oli matkan suunta. Matka-aika junassa kohteeseen
n. 6+ tuntia junatyypistä riippuen. Siksipä päätin että menemme
yöjunalla ja takaisin tulemme sitten päivällä. Edes toiseen suuntaan
saisi 'rauhassa' matkustaa.
Matkavalmisteluihin kuului
lippujen hankinta. VR:n lippuluukulta kävin ne hakemassa, että sain
kysellä kaiken tarvittavan. Yöjunaan varasin makuuvaunusta alavuoteen
kahden vuoteen osastosta. Esikoinen kun ei yksin vielä voi yläpedillä
nukkua ja minä en vauvan kanssa sinne kiipeä. Otin siis tietoisen
riskin, että saisimme 'kaverin' yläpetiin. Mietin mielessäni, että voi
raukkaa.. nukkua meidän metelissä :] Tästä lipusta pulitin 72 euroa
alveineen. Täti kyllä luukulla ehdotti, että jos ostaisin ne molemmat
vuodepaikat. Ei tän mamman pussi siihen oikein enää venynyt.
Takaisintuloon
varasin lipun pikajunaan jossa oli vanhanajan leikkivaunut 8 hengen
looseineen. Perhelipulla sain toiselle lapselle istumapaikan
'ilmaiseksi' ja toiselle sain ostaa 2.10 euron hintaan
paikan. Yhteensä kaikenkaikkiaan VR:lle meni 129.30 euroa, joten ei
ihan usen varmasti tule lähdettyä...
Kuitenkin koin että junalla
on helpompi matkustaa kahden pienen lapsen kanssa, kuin lähteä yksin
ajamaan henkilöautolla näin talvikelissä. Joten eikun pakkaamaan.
Lähtöiltana
oli ulkosalla yli 20 astetta pakkasta. Onneksi juna oli aikataulussaan
ja pääsimme kyytiin ongelmitta. Konnari päästi meidät hyttiin ja ei kun
nukkumaan. Esikoisen kassa kyllä vielä tunnin puhelimme, lopulta pieni
matkamies nukahti. Vauva nukahti jo autossa junalle tultaessa ja nukkui
pääteasemalle saakka parillä syötöllä. Ihanteellinen matkalainen siis
:) Omat nukkumiset olivat niin ja näin. Hytissä oli aivan liian kuuma,
n. +24 astetta ja ihan nakusilleni en millään viitsinyt itseäni riisua.
Pyöriskelin poikien seassa ja kuuntelin yläpedin tädin kuorsausta.
Jokaisella pysähdyksellä havahduin, jos olin sattunut nukahtamaan ja
kurkin, että missä ollaan. Lopulta olimme sitten perillä ja sain lapset
ja tavarat pihalle junasta. Kiitos yläpedin tädin :)
Takaisin
tulimme leikkivaunullisessa junassa. Se matka meni ihan ok. Eväitä ja
omaa puuhaa kun oli varattu mukaan. Kassista löytyi värikynät, paperia,
värytyskirja, muovailumassaa, omia pikkuleluja, kirja... Kirjoja kyllä
leikkivaunusta itsestäänkin löytyi kiitettävästi. Olin iloinen, että
olin varannut toisellekin lapselle sen oman paikan. Hytti oli nimittäin
ihan täynnä junaan mennessemme ja kaukalo oli kätevämpi laittaa
penkille kuin jättää ahtaalle lattialle keikkumaan. Näkipähän pikkumies
sieltä paremmin maisemia :)
Esikoinen ei ollut ekaa kertaa
junamatkalla, onhan mummoloihin matkattu joskus junalla. Etukäteen oli
puhuttu, että mennään junaan nukkumaan, kuitenkin se oli niin jännää,
ettei se uni millään meinannut tulla. Näin jälkeenpäin vieläkin
muistelee kun mentiin junaan nukkumaan ja halusi tänään
iltapalapöydässäkin sinne. Olen iloinen että sain lähdettyä tuolle
reissulle ja esikoinen sain nämä kokemuksensa. Omakin mieli on hieman
pirteämpi kun arjen harmaus värittyi tällä 'lomamatkalla'. Siksihän se
mies sitä nimitti... Toinen tarina, mitä kaikka reissussa puuhasimme ja
oliko se äidille 'lomaa'. Se tarina jää kyllä kertomatta :)
lauantai, 28. tammikuu 2006