Junalla on hauskaa, mutta niin kallista matkustaa... mutta elämä on :}

Kerran se vain kirpaisee, joten päätin pakata pojat ja kassit matkaan. Esikoisen kummin luo oli matkan suunta. Matka-aika junassa kohteeseen n. 6+ tuntia junatyypistä riippuen. Siksipä päätin että menemme yöjunalla ja takaisin tulemme sitten päivällä. Edes toiseen suuntaan saisi 'rauhassa' matkustaa.

Matkavalmisteluihin kuului lippujen hankinta. VR:n lippuluukulta kävin ne hakemassa, että sain kysellä kaiken tarvittavan. Yöjunaan varasin makuuvaunusta alavuoteen kahden vuoteen osastosta. Esikoinen kun ei yksin vielä voi yläpedillä nukkua ja minä en vauvan kanssa sinne kiipeä. Otin siis tietoisen riskin, että saisimme 'kaverin' yläpetiin. Mietin mielessäni, että voi raukkaa.. nukkua meidän metelissä :] Tästä lipusta pulitin 72 euroa alveineen. Täti kyllä luukulla ehdotti, että jos ostaisin ne molemmat vuodepaikat. Ei tän mamman pussi siihen oikein enää venynyt.

Takaisintuloon varasin lipun pikajunaan jossa oli vanhanajan leikkivaunut 8 hengen looseineen. Perhelipulla sain toiselle lapselle istumapaikan 'ilmaiseksi' ja toiselle sain ostaa 2.10 euron hintaan paikan. Yhteensä kaikenkaikkiaan VR:lle meni 129.30 euroa, joten ei ihan usen varmasti tule lähdettyä...

Kuitenkin koin että junalla on helpompi matkustaa kahden pienen lapsen kanssa, kuin lähteä yksin ajamaan henkilöautolla näin talvikelissä. Joten eikun pakkaamaan.

Lähtöiltana oli ulkosalla yli 20 astetta pakkasta. Onneksi juna oli aikataulussaan ja pääsimme kyytiin ongelmitta. Konnari päästi meidät hyttiin ja ei kun nukkumaan. Esikoisen kassa kyllä vielä tunnin puhelimme, lopulta pieni matkamies nukahti. Vauva nukahti jo autossa junalle tultaessa ja nukkui pääteasemalle saakka parillä syötöllä. Ihanteellinen matkalainen siis :) Omat nukkumiset olivat niin ja näin. Hytissä oli aivan liian kuuma, n. +24 astetta ja ihan nakusilleni en millään viitsinyt itseäni riisua. Pyöriskelin poikien seassa ja kuuntelin yläpedin tädin kuorsausta. Jokaisella pysähdyksellä havahduin, jos olin sattunut nukahtamaan ja kurkin, että missä ollaan. Lopulta olimme sitten perillä ja sain lapset ja tavarat pihalle junasta. Kiitos yläpedin tädin :)

Takaisin tulimme leikkivaunullisessa junassa. Se matka meni ihan ok. Eväitä ja omaa puuhaa kun oli varattu mukaan. Kassista löytyi värikynät, paperia, värytyskirja, muovailumassaa, omia pikkuleluja, kirja... Kirjoja kyllä leikkivaunusta itsestäänkin löytyi kiitettävästi. Olin iloinen, että olin varannut toisellekin lapselle sen oman paikan. Hytti oli nimittäin ihan täynnä junaan mennessemme ja kaukalo oli kätevämpi laittaa penkille kuin jättää ahtaalle lattialle keikkumaan. Näkipähän pikkumies sieltä paremmin maisemia :)

Esikoinen ei ollut ekaa kertaa junamatkalla, onhan mummoloihin matkattu joskus junalla. Etukäteen oli puhuttu, että mennään junaan nukkumaan, kuitenkin se oli niin jännää, ettei se uni millään meinannut tulla. Näin jälkeenpäin vieläkin muistelee kun mentiin junaan nukkumaan ja halusi tänään iltapalapöydässäkin sinne. Olen iloinen että sain lähdettyä tuolle reissulle ja esikoinen sain nämä kokemuksensa. Omakin mieli on hieman pirteämpi kun arjen harmaus värittyi tällä 'lomamatkalla'. Siksihän se mies sitä nimitti... Toinen tarina, mitä kaikka reissussa puuhasimme ja oliko se äidille 'lomaa'. Se tarina jää kyllä kertomatta :)